Moni rakastettu lastenelokuva on syntynyt ensin kirjan sivuilla. Peppi Pitkätossu, Nils Holgersson, Uppo-Nalle ja Risto Räppääjä olivat tuttuja lukijoille jo ennen kuin heistä tehtiin elokuvia. Myös Pelikaanimies perustuu kirjaan. Mikä tekee lastenkirjoista niin hyviä elokuvien lähteitä, ja miten kirjaa ja elokuvaa voi hyödyntää perheessä yhdessä?
Miksi lastenkirjoista tehdään elokuvia?
Hyvä lastenkirja on valmiiksi koeteltu tarina. Sen hahmot ovat jääneet lukijoiden mieleen, ja usein kirjaa on luettu ääneen sukupolvelta toiselle. Elokuvantekijälle tämä tarkoittaa, että tarinalla on valmis yleisö. Lapset haluavat nähdä suosikkihahmonsa liikkuvan ja puhuvan, ja vanhemmat pääsevät palaamaan omiin lapsuusmuistoihinsa.
Lastenkirjojen tarinat ovat lisäksi usein selkeitä ja kuvallisia. Niissä lennetään hanhen selässä, nostetaan hevonen kuistille tai tavataan pelikaani ihmisen vaatteissa. Tällaiset kuvat suorastaan pyytävät päästä valkokankaalle.
Kotimaisia esimerkkejä
Suomessa lastenkirjojen filmatisoinneilla on pitkät perinteet. Elina Karjalaisen Uppo-Nalle-kirjoista on tehty elokuva, ja Sinikka ja Tiina Nopolan Risto Räppääjä -kirjoista on syntynyt kokonainen elokuvasarja. Kirjoitimme aiemmin siitä, miksi Risto Räppääjä -elokuvat innostavat kaikenikäisiä.
Pelikaanimies-elokuva puolestaan perustuu Leena Krohnin teokseen. Liisa Helminen kirjoitti tarinasta käsikirjoituksen ja ohjasi elokuvan, joka sai ensi-iltansa vuonna 2004. Krohnin tarina pelikaanista, joka yrittää elää ihmisten keskellä, toimii kuvina yhtä hyvin kuin sanoina.
Mitä filmatisoinnissa muuttuu?
Kirja ja elokuva kertovat tarinan eri keinoin. Kirjassa lukija rakentaa maailman omassa mielessään, kun taas elokuvassa kuvat, musiikki ja näyttelijät tekevät sen katsojan puolesta. Siksi filmatisoinnissa jotain jätetään aina pois ja jotain lisätään. Pitkä kirja voi tiivistyä puolentoista tunnin elokuvaksi, ja lyhyestä kirjasta voi syntyä elokuva, jossa on uusia kohtauksia ja hahmoja.
Muutokset eivät tarkoita, että elokuva olisi kirjaa huonompi. Parhaat filmatisoinnit säilyttävät kirjan hengen, vaikka yksityiskohdat muuttuisivat. Esimerkiksi Selma Lagerlöfin Nils Holgerssonista on tehty useita eri versioita, ja jokainen niistä nostaa tarinasta esiin hieman eri asioita.
Lue ensin ja katso sitten, vai toisin päin?
Perheissä mietitään usein, kannattaako kirja lukea ennen elokuvaa. Yhtä oikeaa vastausta ei ole. Kun kirja luetaan ensin, lapsi saa muodostaa omat mielikuvansa hahmoista ja voi sitten verrata niitä elokuvaan. Toisaalta elokuva voi innostaa lukemaan, ja moni lapsi tarttuu kirjaan juuri siksi, että elokuvan hahmot jäivät mieleen.
Hauska tapa on tehdä kirjasta ja elokuvasta perheen yhteinen projekti. Lukekaa kirjaa iltasatuna muutaman viikon ajan ja katsokaa elokuva, kun kirja on luettu loppuun. Jälkeenpäin voitte jutella, mikä oli erilaista, kuka hahmoista näytti siltä kuin kuvittelitte ja kumpi tarina oli parempi. Keskustelu kehittää lapsen tarinan ymmärtämistä ja tekee elokuvaillasta tavallista mieleenpainuvamman.
Lastenkirjojen filmatisoinnit yhdistävät sukupolvia. Sama tarina voi olla vanhemmille rakas lukumuisto ja lapselle uusi elokuvaelämys. Kun seuraavan kerran valitsette perheen elokuvaa, kannattaa vilkaista myös kirjahyllyyn. Siellä voi odottaa tarina, joka on jo saanut elokuvamuodon.
